Lajin osa-alueet

Perustekniikka

Taekwondon perustekniikka koostuu kuudesta eri tekniikkaluokasta: seisonnat, lyönnit, iskut, torjunnat, potkut ja erikoistekniikat.

Opetettavien tekniikoiden määrä kasvaa asteittain harrastajan edetessä vyöarvoissa. Alkeiskurssin jälkeen harrastaja tuntee kuusi seisontaa, viisi lyöntitekniikkaa, viisi torjuntaa ja kuusi potkua. Iskuihin ja erikoistekniikoihin tutustutaan myöhemmin.

Askelottelu

Askelottelussa perustekniikoita sovelletaan määrätyssä muodossa parin kanssa. Toinen hyökkää määrätyllä tekniikalla – yleensä suoralla lyönnillä – jonka toinen torjuu ja tekee vastaiskun. Askelottelun tarkoitus on ennen kaikkea harjoitella oikeita osumakohtia ja etäisyyden hallintaa. Vastaiskun ei ole tarkoitus osua, vaan jäädä hieman irti parin kehosta. Askelottelua tehdään tyypillisesti joko yhden tai kolmen askelen otteluna, eli hyökkääjä tulee eteenpäin yhdellä tai kolmella lyönnillä.

Liikesarjat eli poomsae

Liikesarjat ovat nimensä mukaisesti sarjoja ennalta määrättyjä liikkeitä. Historiallisesti liikesarjat ovat kamppailulajeissa toimineet paitsi harjoitusmuotona, myös eräänlaisena tekniikkalistana, kun edullisia kirjoja tai internetiä ei ollut saatavilla. Edelleen ne toimivat luonnollisena reittinä johdattaa harrastajaa uusien tekniikoiden pariin, sillä jokaisessa vyökokeessa suoritetaan yksi uusi liikesarja, jossa tehdään uusia tekniikoita ja suoritustapoja. Liikesarjojen harjoittelussa olennaista on puhtaat tekniikat, rytmi sekä asennosta ja tekniikasta toiseen siirtyminen. Ei riitä, että tekee tekniikoita peräjälkeen, vaan ne on saatava yhdistymään toisiinsa. Liikesarjat täydentävät sitä, mitä perustekniikassa ja askelottelussa on opittu.

Itsepuolustus eli hosinsul

Alkeiskurssilla harrastaja oppii irtautumaan hyökkääjän tartuntaotteista ja kaatumaan turvallisesti. Alkeiskurssin jälkeen keltaisella vyöllä harjoitteluun lisätään maahanviennit ja lukkotekniikat, joilla kiinni tarttuva hyökkääjä pyritään taltuttamaan väkivallattomasti, sekä opetellaan puolustautumaan maasta käsin seisovaa hyökkääjää vastaan. Toisen asteen vihreällä vyöllä (sininen natsa) puolustaudutaan lyövää ja potkivaa hyökkääjää vastaan, sinisellä vyöllä harjoitteluun lisätään lyövän ja potkivan vastustajan hallintaan saaminen väkivallattomasti. Punavöiset puolustautuvat lyömäaseita ja useita hyökkääjiä vastaan. Mustalla vyöllä tilanteet ovat vaihtelevampia ja niissä harrastaja joutuu soveltamaan kaikkea aiemmin oppimaansa.

Ottelu

Taekwondo-ottelu on olympialaji. Ottelussa sallittua osuma-aluetta on rintapanssarin värillinen alue ja nuorilla ja aikuisilla myös pää. Hyökkäykset suoritetaan lähes aina potkuilla. Lyöntejä käytetään lähinnä vastustajan hyökkäyksen pysäyttämiseen ja tilan tekemiseen omille hyökkäyksille, vaikka hyvästä lyönnistä voikin saada pisteen. Taekwondolle ominaista on kevyt ja nopea liikkuminen pystyasennossa. Ottelussa liikkuminen korostuu, sillä hyökkäyksiä ei niinkään torjuta, vaan ennemmin väistetään.

Vaikka kilpaottelu käydäänkin täyskontaktilla, harjoituksissa ja vyökokeissa potkitaan kevyemmin, eikä omia suojia harjoittelun alussa vielä tarvita.

Otteluvarustus koostuu rintapanssarista, joka suojaa vatsan, rinnan, kyljet ja selän, pehmeästä kypärästä, hammassuojista, alasuojista, kyynärvarsisuojista, säärisuojista, hanskoista ja elektronisten panssarien kanssa käytettävistä ”sukista”, jotka käytännössä toimivat myös jalkapöytäsuojina. Lisäksi naisille on sallittu erillinen rintasuojus panssarin alla.

Murskaus

Murskaus on tapa testata tekniikan toimivuutta ja harrastajan keskittymiskykyä. Murskausmateriaalina käytetään yleisimmin puisia liimalevyjä tai uudelleen koottavia, muovisia harjoittelulevyjä. Joskus saatetaan murskata myös kattotiiliä. Murskauksissa käytetään taekwondon perustekniikoita: niin potkuja, iskuja kuin lyöntejäkin. Ennen kuin harrastaja pääsee kokeilemaan murskausta, katsotaan, että hänen tekniikkansa on riittävän tukeva, ja harjoitellaan suoritusta pehmeisiin, kevyisiin kohteisiin. Murskaus tulee ajankohtaiseksi mustan vyön kokeen lähestyessä.